Siikalatvalla järjestettiin elokuun alussa peltopäivä, jossa käsiteltiin turvepeltojen viljelyä. Lähes 50 osallistujaa kokoontui Siikalatvan Mankilan kylätalolle sekä Räbinän tilan peltolohkolle keskustelemaan aiheesta. Järjestimme tapahtuman yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa –koordinaatiohankkeen sekä ProAgria Oulun hankkeiden kanssa.
Turvemaiden ominaisuudet
Professori Laura Alakukku Helsingin yliopistosta ja tutkimusprofessori Kristiina Regina Luonnonvarakeskuksesta toivat esille eloperäisten maiden ominaisuuksia sekä niiden ilmastovaikutuksia. Eloperäisten maiden positiivisiin puoliin kuuluu, että ne ovat tasaisia, helposti muokattavia ja vähän typpilannoitusta tarvitsevia. Sen sijaan huonompia ominaisuuksia viljelyn kannalta ovat happamuus, märkyys, kylmyys ja heikko kantavuus. Käyttökelpoisen veden määrä pinta- ja pohjamaassa on selvästi suurempi kivennäismaihin verrattuna. Turvemaat peittävät vain muutaman prosentin maapallon maa-alasta, mutta ne ovat silti tärkeimpiä hiilivarastoja. Yksi cm turvekerros sisältää noin 10–20 tonnia hiiltä. Suomessa eloperäisten maiden osuus peltopinta-alasta on 11 % eli 250 000 ha.
Viljelytoimet muokkaavat turpeen luontaisia ominaisuuksia, sillä esim. lannoitus lisää ravinteisuutta. Turpeen kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet muuttuvat. Kuivattamisen takia turve hapettuu ja hajoaminen alkaa. Turpeen maatuessa vedenjohtavuus pienenee ja maanpinta painuu. Ojituksen uudistamistarve kasvaa, joten hajoamisen hidastaminen on tärkeää viljelytoimien kannalta. Viljelyssä olevilla turvepelloilla avainasemassa ovat seuraavat kolme tekijää: kasvipeitteisyys, pohjaveden pinnan nosto sekä muokkauksen vähentäminen. Nurmi parantaa myös maan kantavuutta.
Kosteikkoviljelyn mahdollisuudet
Tutkija Hanna Kekkonen Luonnonvarakeskuksesta kertoi tarkemmin kosteikkoviljelystä. Kyseessä on hyvin tuore termi, joka määritellään turvemaiden aktiiviseksi viljelyksi märissä olosuhteissa. Kosteikkoviljely säilyttää turvemaiden luonnolliset ominaisuudet mahdollistaen samalla maatalouden aktiivisen harjoittamisen. Se sopii etenkin paksuturpeisille pelloille. Pohjaveden pinta pidetään luonnollisella korkeudella, mikä on tehokas keino vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Tällä hetkellä on meneillään kokeita liittyen pajuun, ruokohelpeen, juolukkaan ja nurmiin, sillä sopivista kosteikkoviljelykasveista on niukasti Suomen oloihin soveltuvaa tietoa.
Kiitos kaikille aktiivisesta osallistumisesta!
Teksti ja kuvat: Elina Nurmi, Luke