Noin 30 osallistujaa kokoontui Inkooseen kauniin aurinkoisena päivänä syyskuun lopussa keskustelemaan maan rakenteeseen ja vesitalouteen liittyvistä asioista. Aamupäivän esitykset kuultiin Västankvarnin kokoustilassa ja iltapäivällä siirryttiin ulos pellolle ja kosteikolle. Järjestimme tapahtuman yhteistyössä Forsmanin tilan, WWF:n Vesiensuojelu 4K -hankkeen sekä Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohankkeen kanssa.
Maan orgaanisen aineksen merkitys
Johtava tutkija Tapio Salo Luonnonvarakeskuksesta kertoi maan orgaanisen aineksen merkityksestä pellon sadontuottoon. Maaperän orgaanisesta aineksesta vain 10 % on elävää (sienet, mikrobit yms.) Loppu 90 % on kuollutta sekä hajoavaa ainesta, kuten humusta, ns. kestävää orgaanista ainesta ja kasvintähteitä. Orgaaninen aines voidaan luokitella kokoluokan ja kestävyyden perusteella. Sen hajoamisnopeus vaihtelee minuuteista tuhansiin vuosiin. Humus ja kestävä aines on usein suojattuna maapartikkelien (saves) sisällä. Orgaaninen aines toimii maan ravinnevarastona (etenkin typpi, mutta myös fosfori ja rikki) sekä parantaa vedenpidätyskykyä. Yhdessä saveksen ja kalsiumin kanssa se muodostaa kestäviä muruja. Lisäksi se puskuroi happamuutta sitomalla vetyioneja ja haitallisia metalleja. Jos halutaan saada selville maan hiilen (C) pitoisuus, kerrotaan orgaanisen aineksen pitoisuus luvulla 0,58. Luken vetämässä Orgaaninen aines maaperän tuottokyvyn kulmakivenä (ORANKI) -hankkeessa on tutkittu muun muassa saves/hiili-suhteen vaikutusta satotasoon. Lohkoilla, joilla savesta on yli 30 %, korkea saves/hiili-suhde alensi satoa runsaat pari sataa kiloa hehtaaria kohti. Hankkeessa arvioitiin myös orgaanisen aineksen satovaikutusta. Hehtaarikohtainen viljasato kasvoi 230 – 390 kg, kun maan orgaanisen aineksen pitoisuus kasvoi 1 %-yksikköä. Ojituksen ja kalkituksen hyötyjä ei voi myöskään aliarvioida. Heikko vesitalous alentaa satoa.
Dronet peltojen arvioimisessa
Tutkija Roope Näsi Maanmittauslaitokselta kertoi dronekuvien hyödyntämisestä peltojen arvioimisessa. Muutamalla OPAL Life -pilottitilalla on kuvattu peltolohkoja vuodesta 2016 alkaen. Esimerkiksi rikkakasvipesäkkeet ja vanhat salaojat erottuvat hyvin ortokuvista. Nurmisadon seurannassa on havaittu, että sato kaksinkertaistuu viikossa kesäkuun puolivälin ja kuukauden lopun välillä. Satelliittikuvat ovat suhteellisen hyvin suuntaa-antavia, mutta dronekuvien tarkkuus on aivan eri luokkaa. Satelliittikuvissa tarkastellaan peltoa kymmenen metrin tarkkuudella, kun taas drone yltää 10 cm tarkkuuteen. Satelliittikuvien perusteella määritellyt kasvillisuusindeksiarvot (NDVI) kuvaavat pellon kasvukykyä. Etenkin juhannuksen tienoilla otetut kuvat korreloivat hyvin lohkon satotason kanssa.
Ojitus vesilain näkökulmasta
Vesilailla säännellään vesitaloushankkeiden toteuttamista sekä vesivarojen ja vesiympäristön hoitoa ja käyttöä. Lakimies Anna-Rosa Asikainen MTK:sta kertoi ojituksesta vesilain näkökulmasta. Vesilaissa on omat määritelmänsä ojitukselle ja ojan kunnossapidolle. Aina tämä ei ole itsestään selvää. Ero on kuitenkin syytä tunnistaa, sillä näitä toimintoja koskevat erilaiset määräykset. Vesilaissa mainitun ojituksen ilmoitusvelvollisuuden mukaan ”hankkeesta vastaavan on kirjallisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot hankkeesta vastaavasta, kuvaus hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista sekä hankkeen vaikutusalueesta. ELY-keskus suosittelee ilmoituksen tekemistä aina pohjavesialueella ja happamilla sulfaattimailla toimittaessa. Lisäksi ilmoitus tulisi tehdä ojan kunnossapidosta, jos ojan kokonaisuutena tarkasteltuna voidaan katsoa muuttuneen luonnontilaisen kaltaiseksi uomaksi.”
Kosteikot vesiensuojelussa
Talvisateiden on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Täten peltojen vesitalouteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vesienhallinnan parantamiseksi veden viipymäpaikkoja on tarpeen lisätä. Yksi vaihtoehto on kosteikon rakentaminen, jonka hyödyt ovat moninaisia: tulvahuippujen tasaaminen, vesivarastona toimiminen sekä monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja maisema-arvojen lisääminen. Suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola WWF:stä kertoi tarkemmin kosteikkojen merkityksestä vesiensuojelun näkökulmasta. Hän muistutti, että sisävesien tilaa parantamalla vaikutetaan myös Itämeren tilaan. Kosteikkojen rakentaminen kannattaa toteuttaa pienemmissä sivu-uomissa. Mikäli valuma-alueen koko on yli 10 km2, vaaditaan toimenpiteille vesilain mukainen lupa. Kosteikon itsessään tulisi olla 0,5 – 1,0 % yläpuolisen valuma-alueen koosta. Viljelykäyttöön soveltumattomat, valmiiksi kosteat alueet ovat erityisen hyvin kosteikoksi soveltuvia paikkoja. Maamassojen kuljettaminen ja läjitys on kallista, joten patoamalla toteutetut kosteikot ovat huomattavasti halvempia kuin kaivutyönä toteutetut. Päivän päätteeksi pääsimme tutustumaan WWF:n uuteen kosteikkokohteeseen Inkoossa. Se on rakennutettu Västankvarnin opetus- ja tutkimustilan maille elokuussa 2019.
Kiitokset kaikille osallistujille!
Teksti: Elina Nurmi (Luke) ja Airi Kulmala (MTK)
Kuvat: Sreten Filipovic (Luke)
