Ilmastonmuutos vaikuttaa jo maailmanlaajuisesti ruoantuotantoon ja etenkin pohjoisessa Euroopassa kasvukausi on pidentynyt. On arvioitu, että Suomessa terminen kesä pitenee 10 päivällä jokaista yhden asteen lämpötilan nousua kohden.

Mutta kuinka pellon käyttö on muuttunut Suomessa vuosien 1996-2016 välisenä aikana? Kuinka laajasti nykyään viljellään erikoiskasveja? Näihin kysymyksiin vastattiin Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa, jonka tavoitteena oli selvittää alueelliset muutokset pellon käytössä, kasvukauden lämpöoloissa sekä eri lajien ja lajikkeiden tuleentumisessa. Lisäksi tutkittiin viljelijöiden näkemyksiä siitä, kuinka laajasti he ovat huomanneet muutoksia ympäristössä ja omaksuneet uusien viljelykasvien suomat mahdollisuudet viljelyn monipuolistamiseksi.

Härkäpapu, herne, kumina ja rapsi aiempaa suositumpia viljelykasveja

Pellon käytössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia edellisen 25 vuoden aikana. Kevätviljojen osalta muutos koskee ennen kaikkea vehnän yleistymistä sekä, hieman yllättäen, kauran viljelyn suosion laskua. Ohran viljelypinta-ala on ollut vakaampi, joskin hiljalleen laskeva. Syysviljoissa esiintyy edelleen hyvin suurta vaihtelua vuosien välillä. 2000-luvulla varsinkin rapsi, härkäpapu ja kumina sekä viime vuosina myös herne (tänä vuonna ennätyspinta-ala) ovat olleet suosiossa. Kumina on todellinen menestystarina, jonka kasvua on siivittänyt vahva markkinaosaaminen. Näin Suomesta on tullut yksi maailman merkittävimpiä kuminan tuottajamaita.

Rapsia viljellään entistä laajemmalla alueella, mutta rypsin viljely on hiipunut. Muita eniten viljelyalaa menettäneitä kasveja ovat peruna ja sokerijuurikas. Sokerin markkinoiden vapautuminen on romahduttanut suomalaisen sokerijuurikkaan tuotannon. Vähemmän yleisistä viljelykasveista syysrapsi, hamppu ja maissi ovat levittäytyneet uusille alueille, mutta ne eivät oikeastaan ole yleistyneet siellä missä kasvuedellytykset ovat parhaat. Viljelijöiden kiinnostus esimerkiksi syysrapsia kohtaan on lisääntynyt uusien lajikkeiden ja suotuisampien kasvuolosuhteiden ansiosta.

Korkeat lämpösummat entistä tavallisempia

Ajanjaksojen 1970-1990 sekä 1985-2015 ilmasto-olosuhteita vertailtaessa todettiin, että kasvukausi on lämmennyt. 900 astetta (°Cvrk) täyttyy käytännössä jokaisena kasvukautena lukuun ottamatta pohjoisinta aluetta (tutkimuksessa Haapavesi/Kajaani -akseli). Esimerkiksi 1100 asteen tehoisa lämpösumma on jo hyvin tavallinen eteläisillä alueilla ja viitteitä siihen, että 1100-1200 astetta yleistyy vähän pohjoisempanakin, on olemassa. Kahdella eteläisimmällä alueella (suunnilleen Salon korkeudelle) jopa 1400 astetta on nykyään aivan mahdollinen kasvien kasvuun hyödynnettävissä oleva lämpösumma.

Eri viljelykasvilajikkeiden tuleentumisajankohdat ovat myös muuttuneet kasvinjalostuksen myötä. 1980-luvun kevätvehnälajikkeet tuleentuivat keskimäärin 103 päivässä, kun taas 2010-luvulla on kestänyt 105 päivää. Kauralla muutos on ollut pieni, 98/99 päivästä 100 päivään, mutta ohralla suurempi, 90 päivästä 95 päivään. Öljy- ja palkokasveilla kehitys on tapahtunut toiseen suuntaan: esimerkiksi rapsilla 121 päivästä 119 päivään ja herneellä 102 päivästä 97 päivään. Kuinka nämä muutokset näkyvät käytännössä eri maantieteellisillä alueilla? Esimerkiksi ohra keskimäärin Jokioisten ja Lahden korkeudella: kylvöstä tuleentumiseen 92,5 vrk vuonna 1996 ja 94,5 vrk vuonna 2016 (tarkemmat tiedot alla olevassa taulukossa).

Pitempi kasvukausi mahdollistaa laajemman viljelykasvivalikoiman

Monet viljelijät ovat havainneet, että kasvukaudet ovat pidentyneet ja viljelykasvivalikoimaa voi täten laajentaa. Myöhäisiä lajikkeita viljellään entistä enemmän. Viljelijät, jotka eivät olleet huomanneet ympäristön muutoksia eivät olleet myöskään kokeilleet uusia viljelykasveja. Syyskylvöisten lisääntyviä mahdollisuuksia viljelijät eivät olleet myöskään tunnistaneet laajasti. Tutkimuksessa mm. kevätvehnän viljely viittasi siihen, että viljelijä oli ns. ”muutosagentti” ja oli täten ottanut viljelyyn uusia lajeja ja lajikkeita.

Viljelykierroissa on vielä runsaasti monipuolistamisen varaa (lue tarkemmin aikaisemmasta blogikirjoituksesta), mutta tämä tutkimus osoittaa, että viljelijät ovat jo hyödyntäneet pidemmän ja lämpimämmän kasvukauden mahdollisuuksia laajentamalla viljelykasvivalikoimaansa. Tämän lisäksi tarvitaan uusia nykyilmastoon sopeutuneita lajikkeita, toimivat markkinat sekä poliittisia kannustimia viljelyn monipuolistamiseksi.

Blogitekstin kirjoittajat: Elina Nurmi ja Pirjo Peltonen-Sainio, Luke

Lisätietoa tutkimuksesta: Pirjo Peltonen-Sainio, pirjo.peltonen-sainio@luke.fi ja Lauri Jauhiainen, lauri.jauhiainen@luke.fi

 

 

Peltonen-Sainio, P. ja Jauhiainen, L. 2020. Large zonal and temporal shifts in crops and cultivars coincide with warmer growing seasons in Finland. Regional Environmental Change.

Taulukossa ohran, kauran, vehnän, rypsin ja rapsin osuudet (%) ja pinta-alat (ha) sekä kasvuaika (pv) vuosina 1996, 2006 ja 2016.

Maantieteelliset alueet sääasemien perusteella: 6600000 = Vantaa, 6700000 = Salo, Jokioinen, Lahti, Kouvola, 6800000 = Pori, Mikkeli, 6900000 = Seinäjoki, Ähtäri, Liperi, 7100000 = Maaninka, 7100000 = Haapavesi, Kajaani