Oletko tullut ajatelleeksi, mitkä tekijät saavat viljelijät valitsemaan juuri tiettyjä lajeja tietyille lohkoille? Päätöksiä ei toki tehdä yksioikoisesti tai sattumalta, vaan niiden taustalla on tusinoittain vaikuttavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitä nämä tekijät ovat ja mitkä niistä painavat eniten viljelijöiden vaakakupeissa.
Lohkojen ominaisuuksia ja lajivalintoja selvitettiin sekä kasvintuotanto- että lypsykarjatiloilla, Pohjois- ja Etelä-Suomessa. Tilastoista kerättyä aineistoa täydennettiin viljelijähaastatteluista saadulla ymmärryksellä. Näitä verrattiin toisiinsa ja niiden perusteella muodostettiin käsitys viljelijöiden päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä.
Nurmia tilan nurkilla, viljaa laakeilla lohkoilla
Viljoja viljellään suhteessa enemmän suurikokoisilla tiloilla. Viljalohkot ovat tyypillisesti suuria, tasaisia ja säännöllisen muotoisia. Tyypillisin maalaji näillä lohkoilla on Etelä-Suomessa savi, kun taas pohjoisessa karkea kivennäismaa. Vaikka haastatellut viljelijät eivät tiedostaneet painottavansa päätöksissään lohkon omistussuhdetta, kävi ilmi, että se vaikuttaa lajivalintaan melko paljon. Vuokrapelloilla esimerkiksi viljellään kauraa useammin kuin omilla lohkoilla. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei vuokralohkojen kasvukuntoa tunneta riittävän hyvin ja kaura mielletään vaatimattomaksi lajiksi. Omilla pelloilla viljellään viljoista tyypillisimmin ohraa ja eri syysviljoja.
Monivuotisten nurmien osuus tilan tuotannosta on sitä suurempi, mitä pienempi tila on. Erityisen paljon nurmia oli luonnollisesti lypsykarjatiloilla, mutta niiden osuus oli suurehko myös pienillä kasvintuotantotiloilla. Nurmille valitaan etelässä usein pienehkö ja pohjoisessa suuri lohko, joka on alueesta riippumatta yleensä lähellä tilakeskusta. Koska rehunurmilohkoille suuntautuvaa koneliikennettä on paljon, säästävät lyhyet matkat sekä aikaa että rahaa.
Rationaalisia päätöksiä
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan myötä Suomessakin yleistyneiden ympäristöpeltojen, kuten sadoksi korjaamattomien luonnonhoitopeltojen ja viherkesantojen yleisyys ei juuri riipu tilakoosta. Ne sijoittuvat usein pienille, epäsäännöllisen muotoisille ja kaukana tilakeskuksesta oleville lohkoille. Näillä lohkoilla on epäedulliset viljelyominaisuudet ja heikko tuotantokyky. Siksi niillä ei tyypillisesti kasvateta satokasveja. Ympäristöpellot ovat lisäksi usein vuokramailla, mikä johtunee ainakin osittain tukien pinta-alaperusteisuudesta.
Sokerijuurikkaan, rypsin ja palkokasvien viljely on tyypillisintä suhteellisen suurilla tiloilla ja kookkailla lohkoilla. Vehnän tavoin niitä viljellään usein lohkoilla, joiden lähellä on useampia saman lajin tai lajikkeen lohkoja. Näin toimien ainakin osa viljelyn työvaiheista voidaan yhdistää ja edestakainen koneliikenne vähenee, jolloin säästyy sekä aikaa että rahaa. Viljelijät kommentoivat tällaisten logististen etujen vaikuttavan viljelypäätöksiin usein jopa enemmän kuin varsinaiset lohko-ominaisuudet.
Lohko-ominaisuudet korostuivat
Tutkimuksen tulokset ovat selkeitä, johdonmukaisia ja merkittäviä. Lohkon ominaisuuksista päätöksentekoon vaikuttavat eniten lohkon koko, etäisyys tilakeskuksesta ja sen vallitseva maalaji. Nämä tekijät korostuivat sekä tilastoissa että viljelijähaastatteluissa. Päätöksiin voimakkaasti vaikuttavat myös tilakoko ja logistinen etu. Tutkimuksessa havaittiin näiden lisäksi muutamia niin sanottuja piileviä tekijöitä, joita haastatellut viljelijät eivät tiedostaneet, mutta jotka kuitenkin nousivat esiin tilastoja analysoitaessa. Niitä ovat pellon muoto, kaltevuus ja omistussuhde, ja ne vieläpä vaikuttivat päätöksiin melko paljon. Vain yksi tarkastelluista ominaisuuksista, etäisyys vesistöön, osoittautui merkityksettömäksi.
Kohti kestävää tehostamista
Päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää optimoitaessa pellonkäyttöä. Optimoinnin myötä viljelyn intensiteettiä voidaan lisätä parhaimmilla lohkoilla ja vastaavasti vähentää heikommilla. Tällaista toimintatapaa kutsutaan tuotannon kestäväksi tehostamiseksi. Viljelyn tuottavuuden parantamisen ja satokuilujen kaventamisen lisäksi se auttaa vähentämään maatalouden haitallisia ympäristövaikutuksia.
Peltolohkojen ominaisuudet ja viljelijöiden päätöksenteon nykyistä parempi huomioiminen auttaa kehittämään entistä hyväksyttävämpiä maatalouden ympäristötoimenpiteitä. Tulevan vuoden 2019 aikana osana Luken Taloustohtori-palvelua julkaistava PeltoOptimi -työkalu, jonka kehittämistä myös tämä tutkimus tuki, auttaa viljelijää tunnistamaan lohkojen välisiä eroja ja optimoimaan niiden käyttöä. Se tukee myös maatalouden ohjauskeinojen kehittämistä.
Blogitekstin kirjoittaja: Anniina Liimatainen, korkeakouluharjoittelija
Lisätietoja tutkimuksesta: tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio, pirjo.peltonen-sainio@luke.fi
Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Sorvali, J., Laurila, H., Rajala, A. 2018. Field characteristics driving farm-scale decision-making on land allocation to primary crops in high latitude conditions. Land Use Policy. 71, 49-59.